Askellonin Synnit

Rugglugg's 'Kunning Plan A'
Kaptain Warboss Uber-Kommandant General Major Rugglugg contemplates matters

He was angry. He wasn’t sure why he was angry. Sure, there were some minor reasons, like poor squig beer, backstabbing nobs, somewhat slowly starting ground war (the boyz were going to need some swimming lessons), the loss of most of the second wave to incompetence and so on. But those were minor matters. Warboss Rugglugg was thinking about the big things. He was using ‘logik’.

It made his head hurt a bit, but as a Blood Axe, he knew some slight discomfort could result in some major victories later. Some of the boyz had been managing to get their “Spesh-Shoutas” working, and he had gotten some reports about rather… odd defeats. Not by the humie soldiers, oh no, but some other, unknown humies. And if he’d heard right, they also kept fighting against each other! Several groups of ’em even. Maybe he was angry because someone ELSE was having fun on the planet! And was ignoring the Orks, preferring to fight against OTHER HUMIES!

Now that, that was making him mad. Humies were supposed to fight against Orks, not other humies. That just wouldn’t do. He would have to send the Big Boyz to stomp all of those not-soldier humies out of the picture, so the humies could focus on fighting against the Orks. It just wasn’t sporting when your enemies are squabbling while they are at war. Or, well, the Orks did that sometimes as well, but not while there were other enemies to fight! It’s all well and good to stomp the other boyz when there’s nothing else to stomp, but humies had once again misunderstood something completely clear to the Orks, and were fighting for some stupid reasons amongst themselves. It wasn’t even about who was the boss, none of ‘em seemed to be going against the humie boss himself, but some other, arcane and mysterious reasons. The Xeno warlord could not understand what these odd humie groups were doing, or why, but he did know he didn’t like it.

Maybe if he burnt down the big humie base and sent da biggest boyz after all these stupid squabbling humies, he’d have a proper fight on his hands. Lil Daizy was also getting restless, she’d eaten three boyz yesterday instead of the usual one per day. He’d have to go take the poor thing for a little walk on the surface soon… Or, well, a flight. Or a swim. It was time to initiate ‘Kunning Plan A’.

“You gitz! Load the dakka on Daizy! Shout at dem gitz fixin-up Roks dat we need more! More Rokz! More dakka! More choppa! More boyz! More kunnin’! Kick meks until a Stompa is redy! Fetch me ’nother beer! Get me hat! Not dat hat, you git! DAT hat! Me coat of arms also! Good! Now, SPEECH!

Stop mucking aboot, time fer KUNNING PLAN! A! We’z gonna stomp ‘em so hard, dey’z gonna start fightin’ good and proppa! We’z gonna stomp all dem humies who squabble n’ don’t listen to deir humie boss, dat Sarawak! And den, den we’z gonna stomp ’em all! WAAAAARRRRGGGHHH!!!"

“Good speech boss!”

The Orks may not have a clear image on how human society works, but they do understand that a society divided is ‘mucking about’. And it is one that doesn’t give as good of a fight as it should give. Rugglugg had decided that it was time to teach the humies a lesson about a proper warlike society.

And give Daizy something to do before it ate more Orks. He didn’t have THAT many Snakebites to handle her!

View
A dangerous foe
The butcher of Aventine contemplates the future

Foolish. So very foolish. Dragos Kell was not impressed by what he saw, by the priest while he was interviewed by some local newscrew. Kell did not know the details of what had happened deep below, but he could guess some things. Apparantely the new blood had found Drazitine, and based on what he’d seen, the old Rogue Trader had killed himself. Bastard must have been in stasis for thousands of years – only to kill himself? And then the whole ‘statue’ of Minos. It had stopped moving after it had delivered Drazitine’s corpse, but Kell knew the thing was still alive. Sicarius and Maximoff were more than happy to give the now immobile statue to the Inquisition, the two were already busy creating a replacement statue they’d claim was the one who performed the miraculous deed.

Common people couldn’t know that some ancient, heretical Xenotech device had caused the ‘statue’ to move. Lies would have to be told. Another lie in a sector filled with them. Another history falsified. Kell wondered how did that Sister think about all of this, about how Drazitine was now thought to be a Saint, and how the priest in her cell was giving statements supporting that claim to newscrews. She would certainly be useful when tearing down the priest and his weak faith. After all, her recorded statement so far had already been very, very useful. Too bad about the servo skull though, Dragos thought irritably, and turned to look at his men hard at work trying to salvage what they could from its memory.

“Any progress?”
“Some, but I think most of this is worthless, sir. Whatever happened corrupted the recordings, its mostly garbled nonsense. There are some moments here and there that are mostly intact, but not very many of them.”

Dragos sighed, he would have to see how useful the rest were going to be. At least he could just tell Cerra to give the debriefing to the Inquisitor, no chance at making a compilation of the footage. Shame, that would have been helpful in condemning that priest.

“Sir, we did find something you should see though. A few minutes of footage that were completely uncorrupted, and, well, see for yourself.”

Kell looked at his henchman with some surprise, but nodded and came over, away from the newscast from Drazitine’s funeral. It took a couple of moments, but soon the footage was running on a larger pict screen. It took him a few seconds to grasp what was being shown, but when he did, he smiled. “You really should have taken my offer you poor bastard.”

The priest had shown very little fear in regards to him so far. Dragos decided it was time to teach the bastard why everyone who knew the name ‘Dragos Kell’ feared the man behind it.

View
Matka luulabyrinttiin ja pohdiskeluja
8.206-207.885.M41, Saturna, Snopen maailma, Askellon

8.206.885.M41

Cerra otti meihin yhteyden voximme välityksellä, ja varoitti minua Hussille kirjoittamani kirjan potentiaalisista poliittista seurauksista. Kell haluaa puhua kanssani, hän sanoi, tarkoituksenaan moittia minua valtuuksieni harkitsemattomasta käytöstä. Hah. Sain Hussilta kaupungin parhaat miehen ja hyvän aseen – mitäpä väliä minulle on siitä, jos kirjoittamani paperi aiheuttaa harmia muille, jos minä ja toverini makaamme raatoina luulabyrintin lattialla. Ja mitäpä väliä tuolla paperilla on, jos Kolmasti Valittu syöksee Askellonin tuhoon?

Matkamme alkoi Hussin talon kellarien kautta. Kosteat viemärit lemusivat kuolemalle ja sairaudelle. Saasta leviää näissä paikoissa ihmisten sieluihin ja ruumiiseen, muodostaen mutaatioita ja muita elämän irvikuvia. Hyvä oppaamme Mordekai sanoi tämän epäinhimillisyyden kasvavan sitä myötä, mitä lähemmäs tämän maailman mustaa muukalaissydäntä kuljetaan. Viemärimiehillä on täällä pimeydessä omat tukikohtansa ja lepotupansa, ja tuskin olisimme päässeet ilman heitä – tai Coranian pyhää johdatusta – kovinkaan pitkälle. Mukanamme ovat Drazitinen yhdeksäs ja kymmenes kirja, joista yhdeksännettä kannan kahlittuna selkääni niin, että Garak voi sitä kirotuilla silmillään lukea. Harratos kantaa toista.

Aikamme vaellettuamme kuljimme Drazitinen vaakunalla varustetun käytävän läpi. Oppaamme kertoi tyttärensa Angelikan olevan tämän haudan vartija ja olevan kiinteässä henkilökohtaisessa suhteessa Coranian kanssa. Kuolleet naiset kertovat täällä yllättävän paljon tarinoita. Löysimme paikasta salareitin alemmille tasoille. Garak tulkitsi karttaa ja, neuvoteltuamme parhaasta reitistä edetä, löysi meille suunnan.

Laskeuduttuamme salareitille saavuimme rautakäytävään. Eräs Hussin sukukaartilainen pakeni seurueestamme tänä aikana. Tästä asiasta minulla ei ole muuta sanottavaa.

Syvällä näimme ensi kertaa vilaukselta alakaupungin asukkaita. Heitä pitää kuulemma varoa, kuten myös muinaisia laitteita hoitavia teknopappeja. Parempi antaa nukkuvien koirien maata. Meitä tarkkaillaan, mutta myös pelätään, sillä tulimme hyvissä varusteissa ja hyvällä miehityksellä. Yarl onnistui naarmuttamaan itseään terävään raudanpalaan. Täällä meidän tulee varoa askeliamme.

Löysimme reitiltä vanhan, yhä toimivan suurlaitteen – Harratos arveli sen olevan ilmanpuhdistaja, Genevieve synninmittaaja – ja sen ympärille rakennetun hökkelikylän. Huomasimme hurskaan vanhan miehen asumuksen, ja päätimme ryhtyä keskusteluun hänen kanssaan. Opimme tämän: kasvottoman kaupan harjoittajia lemmikkeineen ja harhaoppisia Echidnan palvelijoita on kulkenut täältä.

Syvemmällä kaupunkia on myös yllättävän hyväkuntoisia osioita, joissa on valoa ja hyvä ilmanvaihto. Katsastimme paikallisen kauppiaan valikoiman, mutta hänen hintansa olivat meille liian korkeat.

Myös ääniä kuuluu syvemmällä enemmän. Me kuljemme hitaammin ja varovaisemmin, jotta emme kiinnittäisi huomiota. Harratos kertoi, että alhaalla odottaa kauniiksi kuvailtu joki. Päätimme mennä sinne. Joen ympäristöä verhosi toismaailmainen usva, ja sen vesi oli kuin lasuurikiveä – sinistä ja kirkasta ja kylmää ja makeaa. Huomaan kaipaavani sitä kuin työmies kaipaa savukkeitaan. Vedessä asui kummallisia ja vihaisia vesipetoja, jotka varjelivat aarrettaan raivokkaasti. Tapasimme myös paikalta muutaman palkkasotilaan. Yarl selvitti tilanteen puhumalla. Ylitimme joen lautalla.

Joen tuolla puolen oli maalattu keskilaadukas kuva Korpista. Puhdistimme sen promethiumilla. Maalauksen jälkeen löysimme sotilaiden leiripaikan. Myöhemmin vastaamme tuli rakennus, jonka sisällä palkkasoturit ja viemärityöntekijät olivat tappaneet toisiaan taistelussa. Annoin paheelliset joen makealle vedelle, hyveellelliset Keisarille polttohautauksen kautta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana eräs puhtaanapitohenkilö oli kirjoittanut verellään lattiaan seuraavat nimet: Wynder, Annabeth, Yerrick, Terr. Cerran ohimennen mainitsemia akolyyttejä? Elossa vai kuolleita?

Tästä kuljimme jälleen kohti asuttuja reittejä. Eipä aikaakaan, kun meitä osoiteltiin aseilla ja tunnussanaa pyydettiin. Oikean vastauksen sijaan kerroin heille edustavamme Keisaria, joten huomasimme yhtäkkisesti olevamme tulitaistelussa. Isääni osui, ja häntä kelluttava laitteisto hajosi, samoin kuin kaiuttimet. Toivon Hussin järjestävän hänet jälleen kuntoonsa. Yarl sai osuman päähänsä, mutta pystyi yhä kävelemään. Poltimme tämän kereettiläisyyden pesän ja heidän jumalankuvansa.

Matkan päästä näimme hyvistä asemista, kun isä Malvadore piti puhetta saastaiselle eläinlaumalleen, ja paljasti todellisen luonteensa. Luovutettuaan sauvansa hän mylvi demonisella äänellään, kannustaen alaisiaan metsästämään meitä. Kirjattakoon, että hän mainitsi “portille ja vankilalle” olevan vaihtoehtoisia avaamistapoja, mutta että ainoastaan “avain” pystyi sulkemaan sen.* Seuraavat hetket muistan ainoastaan katkonaisesti, sillä ilmanlaatu oli kehno ja tilanne hermostoa järkyttävä. Mielialaamme nosti, kun saimme pelastettua puoli-ihmisten käsistä isä Malvadoren avustajasisaren. Garak paikkasi hänen haavansa ja, mitä todennäköisimmin, pelasti hänen henkensä.

Laskeutuessamme kohti varsinaista luulabyrinttiä, törmäsimme yksinäiseen xenoliskohirviöön ja hänen ihmiskumppaniinsa. Hajoitimme heidän epäpyhän liittonsa tulella ja teräksellä. Taistelussa menehtyi viisi Hussin kaartilaista. Tämän jälkeen pidimme levon. Viettämämme yön aikana eräs miehistä menehtyi sairaskohtaukseen. Poltimme kaikki ruumiit.

8.207.885.M41

Aamulla huomasimme nukkumasalistamme seinäkirjoituksen Aventinen teurastajasta. Jätän johtopäätösten teon tästä lukijoille.

Lordi Jenguiniksi itseään nimittävä henkilö kompuroi leiriimme palveluskuntineen. Hän pyysi saattuetta takaisin ylämaailmaan. Kerrottuaan että Kell jahtasi heitä tänne, pienten epäselvyyksien jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen, ja he liittyivät seurueeseemme. Garak pohti hetken karttaamme, ja päätimme suunnata kartassa nappulalla merkityn kohdan luo. Ainakin thaurilaisittain pelatussa Kuninkaansurmassa väitän olevani oikein pätevä.

Muutamien tuntien kuluttua näimme kaukaisuudessa tulenleimuisen paikan, josta Yarlilla oli ristiriitaisia tunteita. Garak hiippaili vilkaisemaan paikkaa, ja raportoi meille näkemästään: kymmeniä tulta palvovia kereettiläiset palvoivat tulta, pitämässä leimuisia orgioitaan. Ohitimme paikan vailla menetyksiä, ainoastaan säikähdyksellä. Sydäntäni kylmää miettiä, millaisen rituaalin jätimme taaksemme.

Seuraavan maamerkin Drazitine oli merkannut maalauksella. Toiveikkaana lähdimme sitä kohti. Yllätykseksemme alue oli valaistu. Kynttilämme sammuivat, hermomme virittyivät äärimmilleen, ja raivasimme tien vihollisen väijytyksen läpi. Kohtasimme puuoven joka esti tiemme, ja sen takana meitä odotti taidegalleria, kalustettuna ja puhdistettuna. Keskellä pöytää oli laatikko, joka oli merkitty Inkvisition symbolein. Yarl tarttui laatikkoon, ja…

Ilmeisesti laatikko manasi esiin jonkinlainen Yarlin simulacrumin, johon reagoimme väkivaltaisesti. Toinen Yarleista pääsi pakoon, ja jahtasin häntä ulos ovesta jonkinlaiseen rinnakkaismaailmaan, josta oli näköala Hussin kartanoon. Huoneessa oli tehty rituaalimurha raaimmalla mahdollisella tavalla. Tutkin huoneen, josta löysin hyvälaatuisen aikaraudan. Otin sen mukaani. Minuutteja myöhemmin kuulimme huoneen ovea jyskytettävän. Jätimme arvailujen varaan mitä sen takana oli.

Tilanteen rauettua jatkoimme matkaamme ja otimme laatikon mukaamme. Huoneessa oli maalauksia aiemmin mainitsemastani akolyyttiryhmästä. Huoneen voi olettaa olevan jonkinlainen kereettiläinen pila, tapa kerskailla murhilla ja harhaoppisella huumorilla.

Tiemme jatkui, ja meitä odotti helvetinhuone lukemattomilla terillä ja leikkaavilla pinnoilla suuressa tilassa. Varsinaisen luulabyrintin sisäänkäynnillä meitä odotti Angelika valkeassa kaavussa, kuin haamu.

*Epäilen, että em. portti ja vankila viittaavat jonkinlaisen demonin tai xenon tai muun anatheeman säilytyspaikkaan. Ilmeisesti Drazitinen haudasta hakemamme kirja pystyy sinetöimään kyseisen kammotuksen, tai näyttämään reitin todellisen avaimen luokse.

View
Kirje Dragos Kellille
Roskiin heitetyn kirjeen postitus on maksettu, mutta sitä ei koskaan luovutettu kuriirille.

Arvon loordi Kell, joka myös Aventinen Teurastajana tunnetaan,

olen huolestunut tehtävästämme. Jo ensimmäistä kertaa kohdatessanne meidät, piditte meitä epäsoveliaita palvelukseen. Seurattuani solumme toimintaa, en enää itsekään tiedä, ansaitsemmeko palvella Inkvisitiota sekä Keisaria.

Huolestuneena olen havainnut, että tietyt henkilöt solussamme kuulevat ääniä päässään. Järkytyksekseni olen huomannut, että he tuntuvat tottelevan, mitä ne sanovat ja jopa pitävän ideoita hyvinä. Tyrmistyneenä sain kuulla, että oraakkeli Cerra näyttää kannustavan tätä. (En missään nimessä pidä itseäni arvoisena antamaan kritiikkiä vanhemmalle operatiiville, mutta kiitän Keisaria joka päivä, että te olette nähneet parhaaksi osallistua tehtävämme valvontaan.)

Soluni on osoittanut myös devianssia luottamalla epäluonnollisen kärkkäästi Hussin palveluksessa toimivaan xenopetoon. Tiedän, että Rogue Tradereilla on oikeus olla eksenttrisiä ja osalla voi jopa olla tarvittava tahdonvoima kyseisten petojen hallitsemiseen, mutta me jopa otimme pedon mukaan kriittiseen taisteluun! Isku oli voittoisa siitä huolimatta, että jouduin taistelemaan toinen silmä pedon perässä, sillä pelkoni eivät, Keisarin armosta, toteutuneet: verenhimoinen alieni ei kääntynyt kimppuumme, vaan pelkurinomaisesti odotti takalinjoissa koko taistelun ja astui ottamaan kunnian vasta, kun kaikki riski oli ohi.
Yritin useaan otteeseen varoittaa tovereitani siitä, etteivät xenot tunne ihmiselle luontaista uskollisuutta, mutta siitä huolimatta he päättivät luottaa hirviöön.

Kolmanneksi pelkään, että toverini yrittävät käyttää asemamme meille suomia etuoikeuksia omien valtapeliensä pyörittämiseen. Sen sijaan, että olisimme keskittyneet antamaanne tehtävään, joka koski päiväkirjojen palauttamista, he solmivat ennemmin siteitä kapinallisten sekä PDF:n joukkojen välille – joista molemmat selvästi haluavat syöstä planeetan aateliset paikalta, jonka Keisari on heille antanut. Toverieni motiivina ei ollut Keisarin luoman Järjestyksen ylläpito, vaan vääräuskoiset harhat kehityksestä.
He teloittivat korruptoituneen aatelisen liittonsa merkiksi, mutta teon motiivina ei ollut Keisarillinen raivo, vaan pragmaattinen kauppa. Voisi jopa sanoa, että PDF komentajan etukäteistieto korruptiosta tekee hänestä yhtä syntisen kuin teloitetusta aatelisesta.

Tiedän olevani arvoton pyytämään apuanne, arvon Kell, mutta anon, että teette antamillani tiedoilla, miten parhaaksi näette. Mitä nöyrimmin odotan neuvojanne, mikäli näette minut niiden arvoisiksi.

Kun kaikki on ohi, odotan ansaittua rangaistustamme.

Mitä kunnioittavimmin,

Genevieve

View
Lost in the dark
Somewhere, she waits

Adrift again…

The contact had been lost. She could not even remember when was the last time a Thrice-Chosen had done that, prevented her from guiding those who would resist those who seek Doom. But, here she was, cut off. She hoped the priest had not perished in those murky tunnels, what little she could sense from her chosen indicated he had at least arrived and left safely. But, the priest would just have to survive alone in the dark, with only Drazitine’s book to give him company. At least the little trick seemed to still work, but it was not the most… reliable of methods. Still, better than nothing. She would have to thank her little helper for that later.

Snope’s World was mostly cut off from her, so she cast off her mind wider, and tried to decipher what was yet to come. Each Thrice-Chosen was different, with their motives, methods and allies being ever-changing, but usually there were easy patterns to look for. But, here she was, blindly reacting to the actions of a nameless and faceless monster, whoever he or she was. There were some signs, but it had taken her time – too much time – to realize what they meant. She had suspected this particular Thrice-Chosen was aware of her, but how, of this she had no idea. None of the usual portents indicating the arrival of a new Thrice-Chosen had appeared. All of a sudden, he had just been there, right after most of her chosen had died, seemingly innocently. Fear was an alien feeling to her, but she was worried. It had taken him so little time to destroy all she had built up throughout her long vigil. And now, the only thing she saw was more and more darkness. Snope’s World would be just the beginning. The Seekers of Doom were stepping out of the shadows along with the Thrice-Chosen.

This Thrice-Chosen had done none of the usual mistakes the madmen trying to become that horrifying herald of Doom did. Perhaps he had done other mistakes, but she had not seen them – because he was prepared against her. Only now, when he had begun to act more openly, could she even see the ripples of his actions. And she had even been forced to set in motion the actions of the last prophecy, even though she knew where it would lead. Worst of all, those who should have stood against what was to come had died by his hands, and she’d been forced to try her risky gambit. It was too early to say whether it would be successful or not, but it was out of her hands now. She could guide, she could counsel, she could manipulate, but she could not control them unless they let her. She could only hope they would not self-destruct until she could break through whatever the Thrice-Chosen was doing. And that they could prevent him from getting to his true goal on the planet meanwhile…

The Labyrinth of Bone. The Vault.

The Key.

View
Welcome to your campaign!
A blog for your campaign

Wondering how to get started? Here are a few tips:

1. Invite your players

Invite them with either their email address or their Obsidian Portal username.

2. Edit your home page

Make a few changes to the home page and give people an idea of what your campaign is about. That will let people know you’re serious and not just playing with the system.

3. Choose a theme

If you want to set a specific mood for your campaign, we have several backgrounds to choose from. Accentuate it by creating a top banner image.

4. Create some NPCs

Characters form the core of every campaign, so take a few minutes to list out the major NPCs in your campaign.

A quick tip: The “+” icon in the top right of every section is how to add a new item, whether it’s a new character or adventure log post, or anything else.

5. Write your first Adventure Log post

The adventure log is where you list the sessions and adventures your party has been on, but for now, we suggest doing a very light “story so far” post. Just give a brief overview of what the party has done up to this point. After each future session, create a new post detailing that night’s adventures.

One final tip: Don’t stress about making your Obsidian Portal campaign look perfect. Instead, just make it work for you and your group. If everyone is having fun, then you’re using Obsidian Portal exactly as it was designed, even if your adventure log isn’t always up to date or your characters don’t all have portrait pictures.

That’s it! The rest is up to your and your players.

View

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.